Luoda runo, kolata polku. Tunnelmallista, kun näen sinun.

Anu Holopaisen blogi, luontoelämyksiä ja kirjailijan elämää. Kesä on mennä vilahtanut niin että häntäpäätä on enää jäljellä, ja syksy rientoineen jo häämöttää. Seuraavan kerran juttelen julkisesti 29. Oriveden Opiston Klemettisalissa, jossa järjestetään Uuden Kirjan Päivät. Aiheena on tulevaisuuskuvat kirjallisuudessa otsikolla. Ja kuten terävimmät jo arvasivatkin, omat puheenvuoroni keskittyvät paljolti keväällä ilmestyneeseen.

Eli ensiviikon haaste on uudessa osoitteessamme, päivittäkää mahdolliset linkkinne runotorstaille. Vaihdamme blogialustaa koska saamme uuteen paikkaamme valokuvatorstain tavoin kätevästi Mr Linkyn hoitamaan linkitykset puolestamme. Osallistumisenne tulee näkymään nyt reaaliajassa.

Pro aforismi tiedottaa aforismiin liittyvistä asioista ja toimii muun muassa aforistiikasta käytävän keskustelun ja lajia koskevan tutkimuksen edistämiseksi. Alla on kouluvuoden alun kunniaksi valikoima eri lähteistä poimittuja latinankielisiä lausahduksia, joiden sisältöä voi soveltaa nykyajan koulumaailmaan ja muihin opintoihin, vaikka ne alun perin olisivatkin liittyneet johonkin aivan muuhun.

Runoblogi siirtyy kesätauolle ja palaamme tauolta torstaina 20. Tuolloin alamme ottaa vastaan osallistumisia kesähaasteeseen. Haasteen idea on kirjoittaa aiheesta viiden runon kokonaisuus. Älä kuitenkaan jumita liikaa sanaan vaan anna ajatusten lentää. Aihe on sama, lue sieltä tarkemmat ohjeet kesähaasteeseen. Ihanata juhannusta kaikille runon ystäville ja inspiroivaa kesää! Torstai 11. Samaa liikettä pohdiskellaan myös Valokuvatorstaissa.

Pantomagottien kirjallinen temmellyskenttä eli puhekokeita kirjallisuudesta. Surumielin ilmoitamme teille, että tämä on vihoviimeinen teksti, joka Runomiimeissä julkaistaan. Nyt, hyvät lukijat, on Runomiimien aika jäädä, niin suurenmoista kuin se on ollutkin.

Tuli jo kesäkuun alussa, ja Hämeenlinnan Jannen. Rannalla-kirjan idea syntyi pari vuotta sitten eli niihin aikoihin, kun edellinen Kaisa-kirja eli Kotona. Seuraavaankin Kaisaan on jo lähtökohta valmiina. Se ilmestynee taas parin vuoden päästä. Ensin kirjoitan sen, ja sitten Hannamari Ruohonen.

Runo on Pentti Saaritsan, kokoelmasta Jäsenkirjan lisälehdet,. Olen lukenut viime aikoina paljon 1970-luvun runoja. Lukiessa olen välillä miettinyt, että nykyajan kuvaajia tarvitaan aina, että tämän hetken tavoittaminen tekstiin on tärkeää. Se minua on aina kiinnostanut.

Kallion työhuone oli ennen lasimestarin puoti, sen jälkeen Kallion kuvakirja -niminen antikvariaatti. Onko kirjoittamisella ja lasinpuhaltamisella mitään yhteistä? Sanat voivat olla yhtä särkyviä ja uuden värisenä maailman paljastavia kuin kullalla punaiseksi värjätty lasiruutu, ja kirja voi olla tuulia ja sateita uhmaava, järjetön ruusuikkuna.

Olen Kristiina Wallin, runoilija, radiodraaman kirjoittaja ja kirjansitoja. Kirjoittamiseen ja kirjansidontaan liittyvissä asioissa tavoitat minut sähköpostilla.